Helsingin Naispiirin kannanotto 04.04.2023
Mielenterveys työelämässä
”Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle vähintään 11 miljardia euroa joka vuosi, ja mielenterveyden haasteet ovat suurin työelämästä syrjäyttäjä.”
Suomi on jälleen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi, jo kuudennen kerran. Näin varmasti on monella mittarilla.
Silti maassamme liian moni voi psyykkisesti huonosti. Monessa paikkaa Suomessa ei pääse ajoissa hoitoon. Tähän on saatava muutosta. Samoin asenneilmapiirin on tärkeä muuttua mielenterveysongelmien ja psyykkisten sairauksien osalta myönteisemmäksi.
Mielenterveyteen ja ylipäätään psyykkisiin sairauksiin tulee panostaa entistä enemmän. Mielenterveysongelmat ovat suurin syy siihen, että ihmiset syrjäytyvät työelämästä meillä Suomessa.
Työelämä on muuttunut entistä hektisemmäksi ja vaativammaksi. Monet avustavat työtehtävät, joihin ennen palkattiin työntekijöitä, ovat muuttuneet työntekijän itsensä tehtäväksi.
Monilla aloilla on huutava pula työntekijöistä, eikä se näin ollen helpota näillä aloilla työtään tekeviä, saati alalle tulevia uusia työntekijöitä. Tämän lisäksi sijaisiakaan ei ole aina saatavana tai sitten monet työpaikat pyörivät sijaisten turvin.
Ei ole ihme, että moni uupuu, eikä jaksa töissä.
Vähäinen stressinsietokyky tai sen puute sekä työn psyykkinen kuormittavuus ovat asioita, jotka nakertavat mielenterveyttä usein hitaasti, mutta petollisesti.
Kuinka sitten saada työnkuva sellaiseksi, että sitä jaksaa tehdä?
Osapäivätyö on sellainen, joka tulisi tehdä kannattavaksi ottaa vastaan. Itse ajattelen, että moni työkyvyttömyyseläkkeellä/kuntoutustuella oleva jaksaisi pienimuotoista työtä omien voimavarojen mukaan. Kuntoutustuella saakin tienata tietyn summan kuukaudessa menettämättä tukea. Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla on paljon keikkatöitä, joita tehdä osa-aikaisena. Kaikki eivät kuitenkaan ole tällä alalla. Yhteiskunnan tulisikin voida tarjota sopivaa työtä myös heille, joiden ammattia vastaavaa työtä ei ole tarjolla.
Sitten on toki myös heitä, jotka eivät esim vaikean diagnoosinsa vuoksi kykene töihin ja heidät on päästettävä työkyvyttömyyseläkkeelle tai varhennetulle eläkkeelle.
Kuinka yhteiskuntamme tänä päivänä suhtautuu mielenterveysongelmista ja psyykkisistä sairauksista kärsiviin ihmisiin? Tällä on iso merkitys myös siellä työelämässä. Joutuuko ihminen salaamaan oman psyykkisen sairautensa, joka ei näy ulospäin kuin ehkä vasta stressaavissa tilanteissa. Asenneilmapiiri työpaikoilla tulisikin saada psyykkistä hyvinvointia tukevaksi.
Itse asiassa jo kouluissa tulisi olla oppiaineena Mielenterveyden ensiapukurssi vaikkapa terveydentiedon tuntien puitteissa.
Monin paikoin yhteiskuntamme onkin muuttunut avoimemmaksi mielenterveyden ongelmien suhteen.
Silti tosiasia on myös, että vakavampia psykoosisairauksia sairastavat joutuvat kokemaan kaikista eniten edelleen ennakkoluuloja ja leimaamista.
Diagnoosit eivät määrittele kuitenkaan meidän arvoamme ihmisinä. Parhaimmillaan ne auttavat ja niiden tarkoitus on auttaa elämään ja voimaan psyykkisesti paremmin ja sanoisin, että ymmärtämään myös itseä paremmin.
Avoimuus psyykkisistä sairauksista ja mielenterveyden ongelmista on mielestäni ainut tie sille, että stigma näiden ympäriltä alkaa hälvetä. Ylipäätään se, että sinä saat olla juuri sinä sellaisena kuin olet. Arvosi ei riipu diagnoosistasi, vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sinä olet sinä, arvokas ja rakastettu.
Lähteet:
https://www.mielenterveysseurat.fi/helsinki/2023/03/01/mielenterveys-eduskuntavaaleissa-2023/
https://vanha.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/Stigma.aspx